tiittainvietnam

Good-bye and wrap-up

2008-10-27T13:39:00+02:00

It is over 2 years ago since I opened my blog, and indeed it has been my open diary since it. However, the time in Vietnam is soon over (we are departing a day after tomorrow) and it is time to say good-bye to the blog...

But before that a turn for wrap-up. We have had two marvelous years here in Hanoi, not that we would not have been facing challenges or culture shocks, but most of them we have been able to overcome. And it belongs to the Vietnam (citing a famous photographer) that within the same minute, you can hate and love Vietnam. Such has been life here, fortunately more love than hate. In the end, we all are millions of experiences richer than two years ago, and I am pretty sure that we shall miss Vietnam many times since we leave.

Today we have sent the shipment on its way to Oulu, and a day after tomorrow we are departing to Bangkok for a day before Thursday morning´s Finnair flight to Helsinki and Kajaani. Then, during the weekend, we move on to Oulu to start the next chapter in our lives. We do not know much about it yet, except that we need to find a bigger house, a good kindergarten to Toivo and a job to me. But, hopefully all that is sorted out before Christmas.

This is the last posting this time. I really want to thank all of you readers, for your comments and encouragement. I still have a dream that one day I would be able to open another blog. I am not sure yet if its name is Tiitta in Nepal, Cambodia, Kenya, Tanzania, Mozambique or South Africa. If you know a good fortune teller, please let me know as I want to find it out. And the boys of the family members agrees with me on this, indeed.

Cheers!

Viimeinen spurtti

2008-10-20T08:12:00+03:00

Viimeinen täysi viikko Vietnamissa alkaa. Kotiinpaluu ajoittuu torstaille 30.10., ja edellisenä päivänä saavutaan jo Bangkokiin. Koko perhe, myös Pekka on saapunut Hanoihin. Huomenna lähdemme rannikolle muutamaksi päiväksi ennen pakkaustalkoita. Tosin niihin muutamaan päivään mahtuu lukematon määrä hyvästejä, tavaran hakijoita, vuokraemännän tapaamista, muuttofirman kanssa diilailua ja silleen. Eli kiirettä saattaa pitää. Eilen meillä oli jo talo täynnä lapsia ja ystäviä, eikä loppua näy. Kaikki haluavat sanoa hyvästit monta kertaa!!

Toivolla oli myös perjantaina ekat läksiäiset. Meni Mason (mongolialais-vietnamilais-jenkki bestis), Login (Israel), Gemman (Italia-Sveitsi) ja Sashan (Kanada) kanssa eläintarhaan. Muistona lukematon määrä iloisia valokuvia. Tänään on vielä TOISET läksiäiset meillä kotona, jonne parhaillaan naapurin maidit mukaanlukien leipovat kakkuja. Sinne varmaan tulee edellisten lisäksi myös Annie (Tsekki-Saksa) jne kavereita, joiden kaikkien nimiä en edes tiedä. Itse taidamme poistua paikalta. Jokaisen lapsen mukana tulee tietenkin henkilökohtainen hoitaja. Vilkasta on kaksivuotiaan seuraelämä Vietnamissa!!

Vieraita oli viime viikolla, Rita ja Ritva Helsingistä, jotka nauttivat Hanoista shoppaamalla, kävivät myös Halong Bayssa. Mukaan tarttui ompelijalta ainakin Ritvalle: kaksi iltapukua, vietnamilainen kansallispuku, raakasilkkinen bolero, aasialaistyylinen jakku ja Ritalle: raakasillkinen jakku, taftinen hame, kolme tai neljä toppia, taftinen jakkupuku...tulikohan kaikki? Hyvällä omalla tunnolla voidaan sanoa, että vietnamilaista naisyrittäjyyttä on tuettu kunnolla. Mutta mukavaa oli, ja viiniä ja gin toniciakin saimme tyhjennettyä muuton alta ihan mukavasti.

Viimeinen työpäiväkin on siis takana, vaikka vielä pari kertaa pitää toimistolla käydä. Mutta, hyvällä omalla tunnolla voi todeta, että nyt nautitaan Vietnamista viimeiset päivät. Hyvästi ja kuulumisiin Hoi Anin reissun jälkeen!

Have you signed UNIFEM´s Say NO to Violence agains Women

2008-10-11T08:56:00+03:00

Dear Friend,

Have you already signed UNIFEM´s Say NO to Violence against Women campaign? If not, please hurry!

The Say NO to Violence against Women campaign continues to gain worldwide support (see latest stories below). Help us reach 1 million names by 25 November, when all names will be handed to UN Secretary-General Ban Ki-moon in a broadbased call for governments to take action to end violence against women and girls:

Ask 3 people to visit SayNOtoViolence.org and add their names
Include a link to SayNOtoViolence.org as part of your e-mail signature
Talk about the campaign in your blog and in discussion forums

Let’s make our voices heard loud and clear!
www.saynotoviolence.org

A farewell poem from a colleague that made me happy!

2008-10-10T12:26:00+03:00

For beloved friend, Tiitta

This is your last day

It's the d-day of the UN

This doesn't make any sense

Everyone seems tense

Your work is immense

Success describes your contribution

Your warm smile is imprinted in our hearts

Your kind advice will never be gone

Farewell Tiitta of Finland

Hands are joined to wave goodbye

Gender field awaits your shine

Only best your future lies

Another Vietnamese wedding

2008-10-06T14:56:00+03:00

About a year ago I was able to attend the Vietnamese wedding for the first time. On Sunday I had a second chance for that. Many of you have met our best Vietnamese friend Loan, a friend from day one in Vietnam. Loan got married with Thomas, who is from China. Very traditionally, pictures (above) and a wedding video was taken months before, as well as the registration as well - already in May. Traditionally, the wedding can´t take during the rain season, therefore the party itself was postponed. Otherwise the Vietnamese wedding is very simple and does not last long. It is actually a lunch event only. But still, it was a pleasure to attend it. They will have another similar wedding in China. So it is hard work to get married!! Luckily me and Pekka chose the simplier version more than two years ago!!

The count down of this blog has started. Tiitta is 21 more days in Vietnam...It will soon be time to wrap up. But hopefully one or two more postings before that!

Läksiäistunnelmat

2008-09-27T08:36:00+03:00

Viimeistä viedään, töitä on enää 12 päivää. Eilen oli työpaikalla ensimmäiset läksiäiset. Kerran kuussa meillä pidetään koko henkilökunnan kokous päättäen perjantain, samalla muistetaan myös lähteviä ja tervehditään tulevia - meitähän riittää pätkäsopimusten organisaatiossa, ja kun pätevistä paikallisista kilpailee monta organisaatiota, niin paikallinen porukkakin vaihtuu kohtalaisen tiheään. No, en odottanut tietenkään kovin paljoa omista läksiäisistäni, sillä yleisesti ottaen lähtijä saa kukkapuskan, henkilöstöryhmän lasimuiston, ja pomoilta lyhyen kiitospuheen - yleensähän isot pomot eivät kunnolla välttämättä edes lähteviä tunne.

Olin kieltämättä hieman hämmentynyt, kun läksiäiskohta "esityslistassa" tuli. Iso pomo kertoi, että kuulemme ensin lähimmän esimieheni puheen allekirjoittaneelle. No, siinä sitten nieleskellen kuuntelin kehuja, vaikka toki tiesin jo kaikista vuosi- ja puolivuotisarvioinneista, että vietnamilainen esimieheni arvostaa työtapaani ja saavutuksiani, vaikka välillä meillä saattaa aina keskenämme kiehahtaakin hieman, pomo kun on kaikkea muuta kuin tyypillinen vietnamilainen, erittäin suorasukainen ja räiskyvä. Kertoi menettävänsä rehellisen/suoran (frank), ystävän, kovasti työtä tekevän (hard working), tiimipelaajan (team player), joka on näyttänyt koko tiimille mallia työn ja muun elämän yhteensovittamisesta (tarkoittaen sitä, että minun koneeni sammuu tasan kello 17, muiden jäädessä vielä lorvimaan tai oikeasti töitä tekemään toimistolle.

Olin aika otettu, koska oikeasti en ole koskaan oikein tiennyt, mitä eritoten paikalliset työkaverini tyylistäni joskus hieman ylikorostetustikin laukoa asioita pitävät. Työkavereiden antaman lahjan ja kortin, mikä sisälsi jokaisen muisteluja kahdesta vuodestamme, voimalla elän pitkään.

Muistelut jatkuivat vielä ison pomon standardipuheenvuorolla, sekä sitten yllätyksenä UNIFEMin Suzeten puheenvuoro ja muistelot yhteistyöstämme. Täytyy sanoa, että tuntui todella häkellyttävältä, mutta näiden voimasanojen muistoilla kyllä jaksaa. Vaikka sitten sateisessa pimeässä Oulussa kotirouvana ;))

Onneksi olin sen verran varautunut, että olin miettinyt pienen vastauspuheenvuoron. Siinä korostin sitä, että kaikista kehuista huolimatta koen olleeni kahden vuoden aikana edunsaaja itse. Olen oppinut maailman ehkä kuitenkin vaikutusvaltaisimman organisaation toiminnasta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja kehitysyhteistyöstä, puhumattakaan kuinka paljon vietnamilainen kulttuuri on meille kaikesta huolimatta antanut, kuinka merkittävää meille on ollut, että Toivon olemme kuulleet puhuvan vietnamia jne.

Hmmm...tämän ei ollut tarkoitus olla itsensäkehumispuheenvuoro (onkohan se yhdyssana?), mutta etenkin vietettyäni muutaman huonosti nukutun yön luettuani Kauhajoen tapahtumista ja mietittyäni Suomeen paluuta, tuntui työkavereiden minulle järjestämät yllätykset melkoisen hyvältä.

terkuin Tiitta

Sad for Kajaani, sad for leaving Vietnam

2008-09-13T11:55:00+03:00

Last week´s bad news from my dear hometown Kajaani were quite depressive. The biggest employer of the town, UPM Kymmene had decided to close down the paper factory and hundreds of people will lose their jobs. Of course some of those I know, too. The city budget will lose 10 % of its tax incomes. Bad, bad and so bad. One part of me would like to settle down to Kajaani again and try to contribute, but the other thinks that better to stay away. Hoping that the government could finally show that they care about the rural areas as well.

A little bit sad feelings of leaving Vietnam, too. It is quite funny how feelings and emotions vary from day to day, but also lots of sadness to leave Hanoi. I will miss the sunny weather, domestic hep (what a surprise!), weekly massage for 10 USD, nice colleagues, tailors…I will not miss the traffic, pollution, noisy people and not so nice colleagues…

Today is Saturday and the Vietnamese are celebrating Full Moon - Mid Autumn Festival today. There are many parties around, one also in our little city. We shall most likely see a dragon orlion (like in all Vietnamese parties), listen to noisy music, watch kids performances etc. So, looking forward to that. Before that, we have a quarterly visit to hair cut of Toivo, which can be heard by the whole village, believe or not. I went to warn the barber already yesterday that we are coming as 3 people are needed for this operation – 2 to hold his head, one to shave. I have been postponed his hair cut so long that I am afraid that his hair cut would not be suitable for the Finnish Army any more. So better to do it before seeing grandpa ;)

Have a nice weekend!

Itsenäisyyspäivätunnelmissa

2008-08-31T09:42:00+03:00

Vietnamilaiset viettävät ensi tiistaina 2.9. itsenäisyyspäivää. Vietnam itsenäistyi Ranskasta vuonna 1945, ja sen kunniaksi pidetään vapaapäivä. Suurin osa meikäläisista eli YK:n työntekijöistä sekä täällä olevista ulkomaalaisista ovat ottaneet myös maanantain vapaaksi, joten voi puhua pitkästä viikonlopusta. Itse sain melkoisen punnerruksen jälkeen yhden projektihakemuksen pomon tiskille, joten sen kunniaksi sietää vähän levätäkin. Yleensä tapana on, niin meillä kuin muillakin ulkomaalaisilla, että jokaisen loman kunniaksi poistutaan Hanoista. Se tekee hyvää, päästä hieman rauhallisempaan paikkaan kahden miljoonan mopon joukosta. Tällä kertaa ei kuitenkaan huvittanut lähteä minnekään, vastahan me tultiin Suomesta, ja toisaalta lokakuussa Pekan tänne saapuessa suuntaamme rannikolle muutamaksi päiväksi, joten sitä sitten odotellessa.

Sähkömittari on vaihdettu sitten viime viikon kirjoituksen. Vakuuteltu on, ettei kukaan ole varastanut sähköämme, mittari on vain ollut virheellinen. Heh heh, uskokoot ken tahtoo. Vapaapäivien ohjelmassa on vielä kirjeen kirjoittaminen isännöitsijälle, missä vaadin alennusta ainakin muutamaan viimeiseen sähkölaskuun, jotka ovat olleet normaalia korkeampia. Herra isännöitsijälle kun pitää varata kirjallisesti toimiston kautta tapaamispyyntö, niin ajattelin nopeammaksi tavaksi kokeilla perinteisen kirjeen kirjoittamista. Tosin onhan minulla hänen kännykkänumeronsakin, mutta aina parempi, että reklamoinnit on dokumentoitu.

Kirjeistä puheenollen, olen varmaan kirjoittanutkin aiheesta, mutta niitähän täällä lähetellään harva se päivä työn puolesta. Aina, jos kyseessä on joku vähänkään tärkeämpi asia, kirjoitetaan kirje, EI sähköpostia. Sen sitten allekirjoittaa joku isoista pomoista, ja lähetti vie sen. Kustihan ei täällä tunnetusti polje. Tai polkee, mutta hitaasti ja epävarmasti. Sen tietävät kaikki, jotka ovat meille postia lähettäneet. Seuraavaksi odotankin jännityksellä, että saapuuko Pekan lähettämä asunnon avain ennen häntä itseään Hanoihin, vaikka sekin on lähetetty YK:n postin kautta, mutta ovatpa nekin onnistuneet hävittämään yhden kummitädin kummipojalleen lähettämän lahjan.

Loppukiri on iskenyt ompelijoiden suhteen. Yritän teettää kaikkea mitä keksin, vielä ennen kotiin saapumista. Tosin yritän muistuttaa itselleni, että lyhythihaisilla tai hihattomilla vaatteilla on varsin vähän käyttöä kotimaassa. Vaikka mistä sen tietää, ilmastonmuutoksen aikaa kun eletään.

Mukavaa viikonalkua!

Alive and kicking!

2008-08-23T16:20:00+03:00

Blog has been sleeping for a while, as I was also informed from Finland! There is a simple reason which all parents know: kids are simply jealous to the computers (and telephones and many other things which would attract parents). Therefore, the posting often happens during Toivo´s, which are also getting shorter and shorter. Last weekend I simply prioritised translating my CV during Sat naps, and watching Sex and the City on Sun. Not sure still about the quality of my CV, but Sex and the City was definitely worth the reputation. Good laugh, although had to speed it up a bit from the end and therefore there is a good reason to watch it once again.

However, since the previous update, I have been working hard for a new project document, and fighting against Vietnamese authorities…The story begins for a week and a half ago when I received our electricity bill from June-July period when we only spent one day in the house. The bill was around 50 USD which is impossible if nobody has been living in the house as we thought. Started ringing the estate managers office and after x number and a visit there, I got the first technician to visit the house. He informed that the meter keeps running when he switched the power off. Well, another x number of phone calls to the office and they sent another technician, who was so called head of technician. This guy informed that no problem, the meter stops off when power is off. There I was, with two different reports and bill of 50 USD to be paid. The response in the office was that the first technician was wrong. Very simple from their side, so they thought. Next step was to call to a BIG BOSS, an Australian estate manager of the International Village of Ciputra Hanoi. He was actually very friendly, and promised to send the third technician to check out the meter. He came, and concluded with the first one, the meter keeps running after power off. After his visit, I got a very friendly purposed phone call from the office saying that I do not need to pay the bill from July and they are going to change the meter. Give me a break, everyone knows that this is not the solution, as someone would still keep stealing my electricity. When I suggested that may be it would be better to first find out WHOSE bill I have been paying rather than just changing the meter, the official sounded finally like understanding the message…

So, the story will go on, may be next week, but it really seems that life never gets boring in Vietnam. On these days I am really hoping that Pekka would be here, he is much better on solving this kind of problems. I do not have a piece of diplomacy when I have to argue on issues like this.

The only moment I had fun during this story was when I told it to my colleague, who comforted me that when she lived in Gambia and they did the same trick, switched the power off, the whole village went dark…so I guess things could be worse as well ;))

Thanks for all of you who also remembered 16 August! Have a nice weekend and next week, I try to complete the story of the electricity bill latest by next weekend, if there will be end by then.

Arjessa taas

2008-08-09T08:48:00+03:00

Ensimmäinen viikko loman jälkeen Hanoissa oli pientä kuherruskuukautta, oli NIIN ihana olla lämpimässä kovin "talvisen" suomalaiskesän jälkeen - jä tällä en tarkoita perheemme miespuolisia jäseniä. No, arjeksihan se muuttui viikossa. Iski vatsapöpö, viikko on mennyt sitä parannellessa, alkoi ottaa päähän työpaikalla, perhanan taksikuskit ajelevat miten sattuu ja laskuttavat liikaa, internetti on hidas, kaatosateet tulee ikkunastakin sisälle, jne jne jne...Onneksi sentään Veera-ystäväin varapekan eli Mr Pekan (kulkukissa jonka pelastivat) kävi lohduttamassa keskellä viikkoa kokkinsa kolmen ruokalajin kera. Ja valkkarikin auttoi hetkellisesti. Että tällaista se on, rakastaa ja vihata Hanoita yhtä aikaa.

Yritän kuitenkin orientoitua positiivisesti. Tänään aloitin keksinmurujen imuroimisen ja mietin, että imuroisinko sitten koko kämpän. Päätin, että en, sillä nyt pitää NAUTTIA siitä vielä hetken, että joku muu tekee sen puolestani vielä muutaman viikon ajan. Kyllä sitä ehtii marraskuussa imuroida loskaisessa pimeässä Oulussakin. Voi kun voisinkin tuoda yhden pikkuapulaisen Suomeen, kuten Tylle kommentissaan ehdotti jaettua aupairia. Terkut vaan sinne puutarhakekkereihin, tulen sitten jouluglögeille kyllä ;)

Lauantaipäivän jatkoa teille kaikille. Eiköhän se mopo käynnisty taas tästä, vaikka Daisaki vaihtoikin omistajaa, sillä ajaelee nykyisin Seppo-niminen suomalaisherra. Xin Chao siis! Pitäkää skypet auki, ja viihdyttäkää meitä Toivon kanssa iltaisin, vaikka kieltämättä Suomesta tuodut uudet DVD:t, Peppi Pitkätossu varsinkin, viihdyttävät meitä myös aika rattoisasti. Kunhan palaan, meinaan ostaa koko sarjan, Peppi on aivan huippu likka!