No niin, pitkään odotettuun Vietnamiin on nyt saavuttu tiistaina 31.10. ja lähes tulkoon asetuttu. Tosin asumme edelleenkin hotellissa, Pekka on tälläkin hetkellä katselemassa kämppiä minun ja Toivon "levätessä" hotellilla. Aikamoinen erohan Hanoissa on hiljaiseen ja talviseen Kajaaniin, neljä miljoonaa ihmistä ja välillä tuntuu, että jokaisella on oma mopo. Tosin liikenteeseenkin tuntuu tottuvan päivä päivältä aina vain paremmin.

Aloitin työt jo keskiviikkona, ja pari päivää on mennyt lähinnä erilaisia papereita täytellessä, joten kovin paljoa kerrottavaa siitä ei vielä ole. Muutenkaan emme ole hirveästi nähneet vielä kaupunkia, sillä Toivon kanssa on vaikeaa liikkua tässä ruuhkassa - odotamme rauhallisemman asuinpaikan löytämistä, ennen kuin lähdemme tutustumaan enemmän ympäristöömme. Pekka tosin kävi eilen päivällä minun ollessa töissä "vaunuilemassa" ja totesi herättäneensä pientä huomioita kaupungin ainoilla Emmaljungilla...

Ensimmäinen reaktio täällä oli ihmiset, jotka RAKASTAVAT lapsia, ovat Toivon ympärillä "heittämässä kuperkeikkaa". Oikeastaan jos Toivo on mukana, on ihmisiä heti ympärillä valtavasti.

Lämmintä on lähes 30 astetta päivisin, eivätkä illatkaan ole kovin viileitä. Asuntoa yritämme etsiä parilta eri alueelta, vuokrat ovat aika kovia, joten tarkkana pitää olla.

SKYPEa olemme testailleet täältä hotellilta käsin, mistä meillä on nettiyhteys suoraan huoneesta ja hyvin toimii. Mahtava juttu tuo skype! Ei muuta kuin kaikki lataamaan skypea kotikoneillenne! Ilmaisia puheluita kuvan kera.

Tapaamme iltapäivällä paikallisen tuttavamme Loanin, joka on luvannut ottaa meidät vähän sightseeingille ja ostoksille. Kuulumisiin taas!