Vietnamilaiset viettävät ensi tiistaina 2.9. itsenäisyyspäivää. Vietnam itsenäistyi Ranskasta vuonna 1945, ja sen kunniaksi pidetään vapaapäivä. Suurin osa meikäläisista eli YK:n työntekijöistä sekä täällä olevista ulkomaalaisista ovat ottaneet myös maanantain vapaaksi, joten voi puhua pitkästä viikonlopusta. Itse sain melkoisen punnerruksen jälkeen yhden projektihakemuksen pomon tiskille, joten sen kunniaksi sietää vähän levätäkin. Yleensä tapana on, niin meillä kuin muillakin ulkomaalaisilla, että jokaisen loman kunniaksi poistutaan Hanoista. Se tekee hyvää, päästä hieman rauhallisempaan paikkaan kahden miljoonan mopon joukosta. Tällä kertaa ei kuitenkaan huvittanut lähteä minnekään, vastahan me tultiin Suomesta, ja toisaalta lokakuussa Pekan tänne saapuessa suuntaamme rannikolle muutamaksi päiväksi, joten sitä sitten odotellessa.

Sähkömittari on vaihdettu sitten viime viikon kirjoituksen. Vakuuteltu on, ettei kukaan ole varastanut sähköämme, mittari on vain ollut virheellinen. Heh heh, uskokoot ken tahtoo. Vapaapäivien ohjelmassa on vielä kirjeen kirjoittaminen isännöitsijälle, missä vaadin alennusta ainakin muutamaan viimeiseen sähkölaskuun, jotka ovat olleet normaalia korkeampia. Herra isännöitsijälle kun pitää varata kirjallisesti toimiston kautta tapaamispyyntö, niin ajattelin nopeammaksi tavaksi kokeilla perinteisen kirjeen kirjoittamista. Tosin onhan minulla hänen kännykkänumeronsakin, mutta aina parempi, että reklamoinnit on dokumentoitu.

Kirjeistä puheenollen, olen varmaan kirjoittanutkin aiheesta, mutta niitähän täällä lähetellään harva se päivä työn puolesta. Aina, jos kyseessä on joku vähänkään tärkeämpi asia, kirjoitetaan kirje, EI sähköpostia. Sen sitten allekirjoittaa joku isoista pomoista, ja lähetti vie sen. Kustihan ei täällä tunnetusti polje. Tai polkee, mutta hitaasti ja epävarmasti. Sen tietävät kaikki, jotka ovat meille postia lähettäneet. Seuraavaksi odotankin jännityksellä, että saapuuko Pekan lähettämä asunnon avain ennen häntä itseään Hanoihin, vaikka sekin on lähetetty YK:n postin kautta, mutta ovatpa nekin onnistuneet hävittämään yhden kummitädin kummipojalleen lähettämän lahjan.

Loppukiri on iskenyt ompelijoiden suhteen. Yritän teettää kaikkea mitä keksin, vielä ennen kotiin saapumista. Tosin yritän muistuttaa itselleni, että lyhythihaisilla tai hihattomilla vaatteilla on varsin vähän käyttöä kotimaassa. Vaikka mistä sen tietää, ilmastonmuutoksen aikaa kun eletään.

Mukavaa viikonalkua!