Perjantaina alkoi kivistää lihaksia. Toivoa oli käytetty lääkärissä kaksi viikkoa jatkuneen yskän vuoksi tiistaina, joka kirjaimellisesti "räjähti" hinkuyskää muistuttavaksi yskäksi saatuaan yskänlääkettä. Vietnamissa kun on ongelmana se, ettei edes yskänlääkettä uskalla ostaa apteekista käsikauppatavarana, tai näin ainakin on varoiteltu. Niinpä joka kerta, kun kotimaassa selviäisin apteekkikäynnillä, niin täällä rikastutan SOS-klinikkaa, ja köyhdytän vakuutusyhtiötä siitä, että saan pullollisen lasten yskänlääkettä. Ei kivaa. Niinpä jouluksi olenkin tilannut meille aikuisille Codesan Compia vierailta, jotka tyhjensivät varastoamme lokakuussa. Ettei tarttis rikastuttaa jo ennestään kiskurihintaa pyytävää SOS-klinikkaa, jossa sitä paitsi palvelu on kaikkea muuta kuin hyvää. Tajusin tiistaisen lääkärikeikan jälkeenkin, että edes Toivon korvia ei tsekattu, mutta ehkäpä stetareista johtuva leijonan karjuminen pelästytti lääkärinkin.

No, olin sitten flunssan seuraava uhri. Lauantaina kun en malttanut pysyä poissa Suomi-koulusta, puhumattakaan, että sunnuntaisista lähetystöjen hyväntekeväisyysjoulumyyjäisistä, joka on vuoden kohokohta. Siitä seurauksena, että nyt lihasten sijaan kolottaa myös päätä, joka on myös räkää täynnä. Lisäksi olen menettänyt ääneni, joten ehkäpä tämä viikko menee kevyesti kotona, ainakin osittain. Viimeistään kolmannen päivän jälkeen tarvitsen sairaslomatodistuksen, ja nämä kolme päivää menisivät kiintiöstä, jonka nimi on uncertified leave, jota saa käyttää 7 päivää vuodessa vähän mihin vaan. Säästääkseni sitä pahan päivän varalle, ehkäpä joudun taas rikastuttamaan klinikkaa huomenna, jotta saan sairastodistuksen...

Mutta myös mukavia asioita on odotettavissa tällä viikolla. Saimme kutsun vietnamilaisiin häihin torstaiksi. Entinen kotiapulaisemme, joka oli meillä vain 2,5 kk jouduttuaan sydänleikkaukseen, on menossa naimisiin, ja toi meille kutsun. Hääkuvissa oli käyty jo kuukausi sitten, upeasti meikattuna ja monenlaiset puvut päällä. On kuulema tapana, että sitten hääjuhlissa on jo kuvat mitä laittaa seinälle! Häihin on kutsuttu 150 ihmistä ja ne jakautuvat perinteisesti kahteen osaan. Aamupäivästä klo 10.30 hotellilla, jossa kuulema käydään vain syömässä (ja antamassa kirjekuoret!!), ja iltapäivällä sitten sulhasen kotona, missä on sitten kaikenlaista taikaa luvassa. Aamun seremonia ei ole kuulema kummoinenkaan, ja iltapäiväksi harvoin kutsutaan muita kuin perheen jäseniä, jonne saimme kuitenkin myös kutsut. Sovimme kuitenkin hänen espanjalais-englantilaisen isäntäperheensä kanssa (työkaverini), että taidamme osallistua vain aamun osioon. En tiedä, missä itse "vihkimisosio" sitten tapahtuu, ilmeisesti etukäteen viranomaisten luona, mutta eiköhän tämäkin selviä torstaina. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin, olenhan nähnyt vietnamilaiset hautajaiset, mutten vielä häitä. Myös ystävämme Loan on ilmoittanut menevänsä naimisiin ensi vuonna kiinalaisen poikaystävänsä kanssa, joten jatkoa seurannee.

Mitä tulee vietnamilaisten naisten paineisiin naimisiinmenosta, niin se on jotain ihan uskomatonta. Toimistossani on pari kolmekymppistä naista, jotka eivät ole vielä naimisissa, ja he kuulevat asiasta mielestäni turhan usein, ja turhan ilkeillä kommenteilla. Yritän aina lohduttaa näitä sinkkunaisia, että omassa maassani naimisiinmeno ikäni on huomattavasti korkeampi, ja monet eivät edes halua naimisiin. Omassa ystäväpiirissäni on monia hyviä esimerkkejä tästä. Erona varmaankin se, että täällä esiaviolliset suhteet ovat myös kiellettyjä...

Mitä tulee vietnamilaisten nuorten lasten ja tyttöjen tulevaisuuteen miehen valinnasta, niin he ovat parinkymmenen vuoden päästä etuoikeutettuja. YK:n väestörahaston uusimman tutkimuksen mukaan epätasapaino on jo118 poikaa 100 tyttöä kohden tänä vuonna. Ja mistä tämä johtuu - kahden lapsen politiikasta, poikaan pakottamisesta, ja siitä perinteestä, että poikalapsi on velvollinen hoitamaan vanhempansa. Puhumattakaan siitä, että täällä on ns. ultrakatuja, missä kovin vaivatta ja halvalla voi selvittää lapsen sukupuolen, ja ilmeisesti siten myös päästä tyttösikiöistä eroon, huolimatta siitä, että sukupuolen selvittäminen etukäteen on kiellettyä. Joka ikinen raskaana oleva työkaverini on sen selvittänyt, sillä erolla, että vaikka tulossa olisi toinen tyttö, ovat he myös päättäneet pitää lapsen. Siinäpä teille vähän ajateltavaa. Olen niin ylpeä kolmen tyttölauman äideistä Vilijonkasta, Eijasta ja Ullasta!

Tässäpä vähän purtavaa viikon aluksi!