Hirmumyrsky Durian pyyhkäsii Etelä-Vietnamin ohi alkuviikosta. Hanoihin asti se ei yltänyt. Meillä ei ole siitä onneksemme muuta havaintoa kuin mitä olemme sanomalehdistä - enimmäkseen suomalaisista verkkolehdistä - lukeneet. Tosin viikonlopuksi ennustettiin myös epävakaista säätä, mutta toistaiseksi on tuntunut aika trooppiselta.

Suomesta satelee viestejä, että ei taida tulla valkoista joulua. No, voin lohduttaa teitä, että ei taida tulla meillekään---Parin viikon kuluttua saapuvat jouluvieraamme, olen varannut heille välipäiviksi parin päivän matkan rannikolle ja Unescon suojelukohteena olevaan saaristoon. Mieli tekisi lähteä itsekin matkaan, mutta kun lomia ei ole vielä oikein kertynyt.

YK:lla on melko hyvä lomasysteemi muutoin, 30 päivää vuodessa, ja kun lauantaita ei lasketa, niin siitä tulee kuusi viikkoa. Lisäksi mm. seitsemän päivää nk. uncertified leave, jota voi ottaa vaikka puolison tai lapsen sairastuessa! Perjantaina töissä vieraili yksi YK:n korkeimmista virkamiehistä, Kermal Davis, ja säpinää riitti. Aika huvittavaa itse asiassa kaikkine seremonioineen. Samoin itsenäisyyspäivän vastaanotolla suurlähettilään residenssissa, jossa nostettiin maljoja valtion päämiehille.

Vietnamilaiset muutoinkin puhuttelevat kohteliaasti. Me kaikki olemme Mr tai Mrs, mopokuskilleni olen Madame. Virallisissakin yhteyksissä käytetään vain etunimiä, joten minä olen sitten Mrs Tiitta. Ystäväni Loan kutsuu minua aina Mrs Tiitaksi, vaikka olemme kavereita, mikä tuntuu hieman hassulta, mutta kaipa siihenkin tottuu.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto oli ihan mukava, meitä oli muutamia kymmeniä suomalaisia muiden vieraiden lisäksi. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Huomenna suuntaammekin Kajaanista kotoisin olevan perheen luokse kyläilemään, he ovat asuneet täällä pian kymmenen vuotta. Yhtäläistä kaikissa täällä pidempään asuneissa ulkomaalaisissa on, että he viihtyvät täällä hyvin. No, onhan elämä täällä monessa mielessä helpompaa, kuin kotona - suotuisa sää, edullinen kotiapu jne.

Näistä ihmisistä, joita täällä tapaa, saa voimaa. Toisaalta huomaa myös oman kokemattomuutensa maailmankansalaisena. Aina vain jaksaa hämmästyttää, kun tapaa itseään nuorempiakin ihmisiä, joilla on työkokemusta jo vähintään viidestä eri maasta. Huippu oli 35 maasta eräällä ikäiselläni henkilöllä, jonka tapasin itsenäisyyspäivänä. Toisaalta, siinä varjossa omat jutut tuntuvat aika vaatimattomilta. Aika hurja maailmankansalainen on ystäväni Heinikin, jonka blogissa kävin - tällä kertaa lukemassa loppuvuoden matkakertomuksen. Tsemppiä Heini eduskuntavaalikampanjaasi. Sinulaisia reiluja maailmanmatkaajia siellä ennen kaikkea tarvittaisiin!

Jos olisin Suomessa, olisin varmaankin tänä viikonloppuna Messukeskuksen koiranäyttelyssä. Hei teille kaikille, jotka olitte siellä, raportoikaa...

Ai niin, kotiapulainen aloitti viime viikolla, ja ovat olleet jo Toivon kanssa kaksistaankin, ja hyvin on kuulema mennyt. Pieni mies ryömii jo hurjaa vauhtia ja kohta tarvittaisiin varmaankin kypärää, sen verran hurjan näköistä touhu välillä on.

Hyvää viikonlopun jatkoja ja pikkujoulukautta!!! Joulukuun aikana odottelen vielä joitain jännittäviä uutisia, kuten serkkuni Maikin uutta tulevaa perheenjäsentä. Meidän nuorin jäsen täyttää ylihuomenna seitsemän kuukautta! Saman verran aikaa on muuten siitä, kun puhelinvastaajassani oli synnytyksen jälkeen viesti ulkoministeriöstä, että tulisinko haastatteluun nykyistä tehtävääni varten. Niinpä aika vierii (ja kultaa muistoja;).