Tiedätte varmasti kaikki sen tunteen, että kyllä Suomi on pieni maa. Viimeistään silloin, kun toteat eri yhteydessä olevan henkilön kanssa tuntevanne jonkun toisen henkilön. Näin on käynyt usein minullekin. Entinen  työkaverini Hanna nauraa  tässä kohdin, että - aivan. Ainakin melkein joka toinen kerta, kun hän aloitti kertomaan jostain tietystä henkilöstä, minä ilmoitin ainakin jollain tavalla tietäväni ko  henkilön. Sattui olemaan vaikka ystäväni opiskelukaveri eri paikkakunnalta tai oma serkkunsa, johon olin tutustunut noin 10 v aiemmin partioleirillä tms. Ei sillä, että kyseiset henkilöt aina muistaisivat tai tietäisivät minua, mutta minäpä olenkin puoleksi savolainen ja utelias. Ihmiset ovat kiinnostavia kokonaisuuksia, siksipä mieleen jääkin paljon, vaikka aivot raksuttaisivatkin tyhjää aina välillä muutoin.

No, eipä ole pitkä aika, kun mietin, että Hanoin suomalaisyhteisössä näitä yhteensattumia ei ole vasta kuin pari - lähettilään vaimo on entisen työkaverini serkku, ja toisen suomalaisen kanssa meillä oli yhteinen tuttu, jonka kanssa hän työskenteli Brysselissä ja minä Helsingissä muutaman vuoden välillä.  Sunnuntai-iltana minulla oli sitten  työn puolesta tuttu kaveri kotona iltakahvilla, jotka sitten venyivätkin nelituntiseksi lörpöttelyksi, mutta vasta visiitin jälkeen alkoi raksuttaa. 1+1, onkohan hän sukua sille taiteilijalle, joka on maalannut  isästäni muotokuvan. Sukunimi kohtalaisen, ei nyt yleinen, muttei superharvinainenkaan. Maanantaiaamuinen sähköposti selvitti, että kohtalaisen läheistä sukua, sattui olemaan isä, ja kaverini taidehistorioitsijana on ollut paljon mukana taulun konsultoinnissa. Että sellainen juttu.

Yksi asia, mikä liittyy myös tähän ihmisuteliaisuuteen, on googlaus. Jotkut - ml. puolisoni - eivät aina jaksa ymmärtää tätä harrastustani. Onneksi löytyy niitäkin, jotka ymmärtävät, Tylle nyt ensihätään, Seppo, Minna, Ritva ainakin. Mitäs pahaa siinä on, jos nyt vaikka googlaa sen, että kuka perhana oli muka parempi kuin entinen työkaverini, joka ei saanut työpaikkaa, jonka olisi kuulunut saada. Ei siis  yhtään mitään, viatonta kuin mikä. Paljon vähäisempää, kuin vaikkapa tupakan poltto, johon kuluisi aikaa siihenkin. Ei sen puoleen, googlaus on vähän ajanjaksosta ja mielialasta kiinni, toisinaan se on aktiivisempaa kuin toisinaan.

Hanoi näyttää edelleenkin parhaat puolensa, aurinkoista, muttei liian kuumaa, sadekausi, mutta sateet osuvat enimmäkseen iltaan ja yöhön. Hirvittävän talouskasvun seurauksena maitopurkki oli kallistunut lomani aikana 2000 VND (16 000 VND = 1 USD) ja se maksaa nyt enemmän kuin Suomessa (19 500 VND). Hinnat kertakaikkiaan nousevat silmissä. Margariinipaketti on  noussut täällä olo aikamme melkein dollarilla. Kaikki maitouotteet ja muukin tuonitavara on kallista. Opin Suomen lomalla, että aasialaisia vaivaisi yleisesti laktoosi-intoleranssi, josta johtuen maitotuotteet varmasti ovatkin tuontitavaraa. Minua vaivaa valitettavasi allergisuus trooppisia  hedelmiä kohtaan, sen sain taas kokea eilen kitalaen turpoamisena, joka päätyi oksennusrefleksiin. En valitettavasti löytänyt tälle avokadon ja persikan välimuodolle vielä nimeä elintarvikeoppaastakaan. Eli varovainen saa kyllä olla.

Ja ei kun moro, mukavaa, että moni onkin taas löytänyt lomailevan bloginikin.