Elämä ei ole aina aurinkoista - Vietnamissakaan, tai Vietnamissa varsinkaan. Ensinnäkin, viikonlopusta lähtien täällä on satanut kuin Esteristä, ja olen kastunut lähes joka aamu töihin mennessäni. Ennen kuulumatonta, että tähän aikaan vuodesta jo sataa, sanovat paikalliset. Sadekauden pitäisi alkaa vasta toukokuussa. Kasvihuoneilmiön aikaan saannostako?

Vaikuttaneeko sade siihen, että ympärillä olevat ihmiset ovat myös vihaisia. Toivo saa anteeksi, kun tekee hampaita, mutta muut eivät. Laitoimme vuokraemännälle viestiä toissa päivänä, että irtisanomme asuntomme, kun vastassa olisi ollut kuuden kuukauden vuokra, emmekä halunneet tässä tilanteessa niin pitkäksi aikaa tähän taloon sitoutua. Tällä tilanteella tarkoitan monia asioita, nelikerroksinen talo ei ole järkevä ratkaisu enää toukokuussa, kun Toivo alkaa kävellä. Lisäksi talossa on monia puutteita ja ongelmia, viimeisimpänä keittiön seinästä läpi tunkeva home. Irtisanomisaika on kaksi kuukautta. No, seuraavana päivänä eli eilen soitti kiinteistövälittäjä, että vuokraemäntä puolestaan irtisanoo meidät kuukauden varoitusajalle. Eli kuitti kuittina. Ei sinänsä mikään ongelma, koska elättelemme toivoa, että pääsisimme YK:n asuntolaan, jossa vuokra on reilusti yli varojemme, mutta sisältää muita mukavuuksia. Vierailimme siellä sunnuntaina ystäviemme luona ja ihastuimme. Ratkaisu oli sen jälkeen melkoisen helppo.

Työpaikalla vuosi ilmastointi, ja työpöytäni lainehti.Toissä ihmisiä on pahalla päällä, ja se näkyy, joten ei ihan kiva fiilis sielläkään. Asioiden eteen päin vieminen hidasta ja työlästä, ja aina vähintään seitsemän ihmisen takana. Hoh hoijaa, miksiköhän alkaisin isona...Lempparini tällä hetkellä on "itsenäinen konsultti"...Siinäpä pärjäisi itsepäinenkin ihminen!

Totesin myös viikonloppuna, että tässä kodinhoitajien paratiisissa kotitöiden teko kiinnostaa entistä vähemmän, johon kuulin, että voiko ne vielä vähemmän kiinnostaa...? Jo nyt mietin, että mitähän kun arki koittaa, ja joudun (tai Pekka) imuroimaan, silittämään ja kokkaamaan? Suomessa kun ei tavallisen virkanaisen palkalla kukkaro juurikaan kotiavun hankkimista kestä!

Ihanaa, kun innostuitte sukupuolisensitiivisesta budjetoinnista! Siihen liittyenhän tuli monia kommentteja. Tarkemmin aiheeseen perehdyttyäni huomasin, että talousvarat pitäisi jakaa eri sukupuolten tarpeiden mukaisesti, ei siis tasan. Eli Leppäsen perheessäkin toteutetaan täten sukupuolisensitiivistä budjettia, jos naisten ratsastusharrastus maksaa tuplaten sen, mitä isännän moottoripyöräharrastus!!

Havahduin juuri, että vaalit lähestyvät, ja ulkomailla ennakkoäänestys toteutetaan jo ensi viikolla. En ole hirveästi vaaleja seurannut, vaikka olenkin kuullut Kokoomuksen Suomen Toivo -kampanjasta ja pyytänyt veljeäni pistämään talteen yhden julisteen. Mutta kannustan täältä etänä mm. Paulaa , Riinaa ja ihanaa Heiniä. Toivotan heille onnea ja menestystä vaaleissa, ja teidät kaikki toivotan tervemenneiksi vaaliuurnille!

Onnea myös Ella Ria Tuulialle Sotkamoon, Martta Matildalle Kangasalle ja "Onnille" Kuopioon. Ensimmäinen on yksi monista morsiankandidaateista Toivolle (toivottavasti tulisi toimeen anopinkin kanssa), toinen Toivon pikkuserkku ja kolmas tuleva leikkikaveri!!