Viikko on vierähtänyt taas nopeasti. Eilen suoritin koko päivän YK:n kenttäturvallisuuden koetta online versiona. Siitä piti saada 80 % oikein, jotta pääsi läpi. Reputin ekalla kerralla, mutta jospa säilyisin kuitenkin ehjänä täällä Vietnamissa. Jostain syystä meinaan aina sanoa, että Bosniassa. Ehkä se kuvastaa kuinka suuri vaikutus Bosnian reissuilla on minun elämääni ollut. Tuosta testistä vielä, ilman sitä ei pääse kenttämatkoille. Lisäksi pitää suorittaa liuta muita testejä kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, eli koulutus ainakin toimii.

Odotan viikonloppua innolla, sillä sekä lauantaina että sunnuntaina on tarkoitus mennä joulubasaareille. Lauantaina basaarissa myydään etnisten vähemmistönaisten tekemiä käsitöitä ja sunnnuntain basaareissa eri maiden lähetystöt myyvät maille tyypillistä tavaraa. Suomen tiskillä on kuulema myytävänä muumeja! Joululahjoja täältä ei ehkä kuitenkaan tule lähetettyä, sillä mummin lähettämä partiolaisten adventtikalenterikin on ollut matkalla jo kolme viikkoa, joten mahtaisiko ne ehtiäkään jouluksi Suomeen. No, Toivo aukaisee huomenna sitten suklaakalenterista luukun.

Toivosta vielä sen verran, että hän on oppinut puhumaan - tai ainakin melkein. Eilen oli oppinut sanomaan, "tää tää tää", ja hokee sitä nyt koko ajan. Posket ovat kuin bullmastiffilla. Yrittää ryömiä kovasti, ja jalat potkivat välillä kuin jalkapalloilijalla. Toivon hoitaja aloittaa työnsä ensi viikolla, ja siivoojankin olemme löytäneet. Tosin meidän perheen pölypoliisi, joka en ole minä, vartioi työnjälkeä tarkasti!

Meillä kotona toimii taas netti ja olemme siten päässeet taas skype yhteyteen ystäviemme kanssa.

Syksy taitaa olla tulossa, ilma on vähän viilentynyt, mutta ilman takkia pärjää toki vieläkin. Mukavaa viikonloppua itse kullekin eri puolilla maailmaa.