Taitaa olla taas vuoro kirjoittaa suomeksi. Tosin välillä tuntuu, että täällä asiat alkavat jo arkipäiväistyä, että onko tuota aina niin fiksua kirjoitettavaakaan. Mutta onhan sitä. Välillä tympäisee olla ulkomaalainen. Meitä yritetään huijata joka paikassa - siinä mielessä puheet aasialaisesta rehellisyydestä eivät pidä paikkaansa. Kuvaava esimerkki on tänään myöhäiseltä sunnuntailounaaltamme, jossa tilasimme 59 000 VND pihvit (noin kolme euroa), mutta laskussa luki 80 000 VND. Kun tätä asiaa selvitimme, niin selitys oli, että meille oli näytetty vanhaa menua, ja uudessa sen hinta oli kalliimpi. No, kun saimme laskun korjatuksi, niin sitten ei meinannut tulla vaihtorahoja millään, sitä erotuksena ollutta 20 000 VND. Siitäkin sai vääntää rautalangasta, ennen kuin sen sai takaisin. Puhumattakaan suolasta, joka tuli vasta kolmannella pyynnöllä. Salt ymmärrettiin ensin soya, sitten souce, eli saimme kaikkea muuta kuin suolaa, vaikka sitäkin lopulta. Raha erimielisyyksissä ei ole tietenkään kyse muusta kuin periaatteesta, jos meille esitetään pihvin hinnaksi jotain, ei se voi kesken paistamisen vaihtuakaan.

No, sitten illalla ovikellomme soi noin viidennen kerran tänään. Neljä ensimmäistä päivän mittaan olivat erilaisia kerjäläisiä, myyjiä ja kengän kiillottajia, joita täällä riittää välillä riesaksi asti. Heille myymme ei-oota, silä tuttavien kokemusten mukaan heistä ei pääse eroon, jos kerran antaa, vaan heistä tulee päivittäisiä vierailijoita. Siksipä olemme ottaneet tiukan linjan tässäkin - kyse periaatteesta. Tarina jatkuu kuitenkin siten, että tämä viides vierailija olikin vesimaksun kerääjä. Täällähän kaikki laskut kerätään ovelta, se on kuulema työllisyyskysymys! Maksoimme noin 10 dollarin suuruisen maksun, kunnes huomasimme, että se olikin naapurin lasku. Turha kuvitellakaan, että laskun kerääjää enää näkyi siinä vaiheessa kadullamme...

Eli vaikka aurinko paistaakin, ei kaikki ole aina niinkään aurinkoista. Hei, ystävät ympäri maailman, teillä on varmasti lukemattomia samanlaisia kokemuksia. Niinpä yritänkin aina muistutella itselleni, että asumme kehitysmaassa. Paras selvitymiskeino lienee huumori.

Kolmen päivän kuluttua meillä on jo ensimmäinen jouluvieras Suomesta, ja neljän päivän kuluttua heitä on kolme. Tilauslistassa on mm. Presidentti-kahvia, kestosuodatinpussit, juustohöylä, shampoota, Pepantenia, Novalania, Rennietä työkaverille, ja  mummin lähettämät joululahjat.  Ja vasta ensi viikolla selviää, tuovatko nämä iloiset ystävämme todellakin mukanaan LANTTUA, kuten ovat uhanneet. Joulu ei ole kuulema mitään ilman lanttulaatikkoa, ulkomaillakaan. Kinkun uskoivat löytyvän täältäkin. Mahdolliselle pääsiäisvieraalle Merville voin kertoa, että pärjäämme pääsiäisen ilman mämmiä, sitä ei tarvitse tuoda mukana, vaikka muu tilauslista lienee jo aika pitkä siinä vaiheessa! Yllättäen, vaikka täällä on todella paljon länsimaalaisia, monia länsimaalaisia tuotteita on vaikea saada. Bankokista kuulema paremminkin.

Minun kuusi viikkoa sitten lähettämät kortit eivät ole kuulema vieläkään saapuneet, joten muutamat joulukorttimme tulevat suomalaisen työkaverini mukana Suomeen, tosin ne saapuat vasta joulun jälkeen.

Rauhallista joulua edeltävää viikkoa teille kaikille. Toivottavasti työkiireet alkavat jo hellittää, ja voitte keskittyä joulun sanomaan.