Lienee aika palata blogitauolta lähes kuukauden jälkeen. Joulu ja uusi vuosi on vietetty lämpimissä tunnelmissa, ei pelkästään ilmaston suhteen, mutta myös hyvässä seurassa. Hua Hin oli miellyttävä kokemus lomalaiselle, joka ei aikonut tehdä mitään. Se tarjosi rauhaa, puhtaampaa ilmaa, ja miellyttävän ilmaston, mitä nyt iho vähän kärähti meillä kaikilla lyhyellä rantakeikalla. Ruoka oli hyvää, siihen mahtui pari odotettu Mac Donalds keikkaakin. Riisiä kun on pistänyt naamaan eri muodoissa reilun vuoden, maistuu Bic Mac Meal välillä paremmalta kuin hyvältä. Uskomatonta, mutta näin on. Jälleen kerran sain todeta sen, että paras paikallinen ruoka löytyy mitä epämääräisimmän näköisistä ravintoloista, jotka eivät tosiaankaan houkuttele asiakkaitaan ulkoisilla puitteillaan. Sama täällä Hanoissa, paras ruokahan on sitä katukeittiön tarjoamaa, joka tosin saattaa joskus kaupanpäällisinä tuoda myös vatsurin!
Loman yksi parhaista anneista oli se, että ehdin lukea. Sitten kesäloman en ole tainnut lukea muuta kuin ”The girl in the picture”, joka kertoo siitä Vietnamin sodan kuuluisimman kuvan kohteesta, Phuc Kimista. Taisinkin kirjoittaa kirjasta taannoin blogiini. Aloitin lukemisen Sepon tuomalla Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt kirjalla, joka oli huippujännittävä tarina kahden teini-ikäisen tytön päätymisestä prostituution ja ihmiskaupan uhreiksi (****). Olen lukenut suurimman osan Kaurasen/Snellmanin teoksista, ja tämä oli ehdottomasti yksi jännittävimmistä ja parhaista.Joulupukki muisti minua ystäväni Katarina (Kaisa, ”Sisar Hento”) Anhavan esikoisteoksella Eläinlääkärin muistelmat – Bertil Henrikssonin elämä sodassa ja rauhassa, minkä edistymistä olen seurannut sivusta noin kymmenen vuotta. Sain aikoinaan Bosniaan kirjeen, jossa anhavalaiseen tapaan kerrottiin aamuisista tapaamisista kahdeksankymppisen papparoisen kanssa, mikä myöhemmin selvisi minulle, että kyseessä oli Henrikssonin haastattelut. Kesti vain vähän aikaa, ennen kuin Sisar Hento sai kirjan valmiiksi, mutta kyllä se kannatti. Te, jotka olette aina silloin tällöin saaneet kuulla parhaita paloja Anhavan kirjeistä minulle, tiedätte, että tässä esikoiskirjailijassa olisi ainesta Suomen James Herriotiksi. (***). Harmi, että posti ei kulje kunnolla Hanoihin, ja kirjailija ei ole vielä sähköpostiajassa, joten en ole päässyt vajaan kahteen vuoteen enää nauttimaan Kaisan kirjeistä.
Hannu Väisänen : Toiset kengät (Finlandia palkinto 2007). Tämä kirja oli suuri pettymys minulle, tyhjänpäiväistä löpinää Oulusta. No, tulipahan kirja luettua puoliksi vahingossa, kun se oli matkaseuralaisellani mukana, ja olin päässyt vauhtiin lukemiseni kanssa (*). Muut matkaseurueeni jäsenet yhtyvät mielipiteeseeni. Lisa Marklund: Nobelin testamentti on vielä hieman kesken, mutta Marklund on aina varmaa luettavaa. Lempikirjailijoitani ovat ehdottomasti Marklundin ja Snellmanin lisäksi eteläafrikkalainen Andre Brink, sekä John Irving, sikäli mikäli tosiaan harvakseltani ehdin nykyisin lukemaan, ilta kun päättyy yleensä jo tuossa klo 21 aikoihin aikaisista herätyksistä johtuen. Oikein mukavaa vuoden alkua teille kaikille. Me alamme odotella seuraavaksi kiinalaista uutta vuotta, joka vietetään helmikuun alussa ja työnantaja palkitsee meitä neljän päivän lomalla, jolloin suuntaamme kohti Seam Riepiä ja Phnom Penia Kambodzassa. Aasia tutuksi kevään aikana, toivottavasti ehdimme vielä Laosiin viimeistään vapun aikoihin.Lopuksi yksi kuva teitä ilahduttamaan, joka on otettu poikien Kwai-joen sillan vierailulta:
