Vauhdikas viikko on takana. Viime torstain ja perjantain välisenä yönä siis New Yorkiin, eikä se yö ihan riittänytkään, sillä lentoaika on noin 25  h vaihtoineen (Soulissa). Lisäksi matkaa hidasti eilen New Yorkin "myrsky", meikäläisittäin vähän lunta ja viimaa, mutta brittien tapaan koko kaupunki ihan sekaisin (Marle ainakin muistaa meidän yhden Englannin matkan, jossa koulutkin suljettiin, kun maassa oli noin sentti lunta!).

Anyway, upea kaupunki, vaikka ehdinkin viettää siellä vain viikonlopun, ennen kuin siirryttiin seuraavaan paikkaan. Ehdin nähdä tärkeimmät nähtävyydet kiertoajelulla, tosin vapauden patsaan vain etäisyyden päästä, ja huipentumana Abban Mamma Mian Broadwaylla, joka tosin oli pienoinen pettymys. Meikäläisen ei-musikaalinen korvakin kuuli sen, ja työkaverin musikaalisempi korva yhtyi mielipiteeseen. Nyt sitten pidän peukkuja, että yksi kaveri saisi sieltä työpaikan, jotta pääsisin sinne uudestaan - hotellihuoneesta kun pitää pulittaa noin 200 dollaria per yö.

Työn kannalta matka oli avartava, espanjalaisten vuosituhattavoite miljoonia olisi taas tarjolla Vietnamin tasa-arvon parantamiseen. Raha ei näissä asioissa ole ongelma, vaan lähinnä sen käyttö. Oli kiva fiilistellä pääkonttorin ilmapiiriä, samanlaisissa ahtaissa koloissa ne siellä työskentelevät kuin mekin, tosin sillä erotuksella, että joka toinen vastaan tuleva ihminen on ihonväriltään tumma. Todellinen pienoismaailma siis. Ihmiset kolmen päivän pituiseen tapaamiseemme olivat myös tulleet ympäri maailman, ja näin myös rautaisen jenkkikonsultin vetävän kolmen päivän pituisen tapahtuman ja sen tuloksena syntyy YK:n uusi tasa-arvostrategia. Ei siis ihan mikään pikku juttu. Välillä vain tuntee itsensä vähän ulkopuoliseksi, kun ei edelleenkään ymmärrä tilaisuuksissa käytettyä jargonia, puhumattakaan kirjain lyhennelmiä, joita näissä piireissä riittää...

Oli myös mukava päästä shoppailuparatiiseihin, ja kuten tavallista, meidän pojat saivat matkalaukullisen tuliaisia, mutta itselleni en ostanut juuri mitään. No, taisin tuntea pientä huonoa omaa tuntoa matkastani, vaikka yritinkin hokea, että moniko NAINEN jää mukisematta puolisonsa työmatkan ajaksi hoitamaan lapsia, ja sitä pidetään itsentään selvyytenä. Jeps, aika annos feminiinistä energiaa tuli myös matkassani New Yorkista, yeah!! Toivottavasti lomakaverini sen kestävät, auh!

Pari koneellista pyykkiä pesuun, uudet tilalle, halailua Toivon kanssa, jolla on melkein yksi hammas ja joka melkein konttaa, ja huomen aamuna koko perheen voimalla viettämään kiinalaista uutta vuotta pois alta Bangkokiin. Vuokraemäntämme äiti oli käynyt pitämässä talossamme viime lauantaina buddhalaisen seremonian tulevan uuden vuoden kunniaksi. Suitsukkeita, viittä sorttia hedelmiä, riisikakkua jne. oli kuulema ollut tarjolla ja parasta, että sekä isäntä että emäntä olivat poissa kotoa...Toivo ainoastaan paikalla todistamassa tapahtumaa hoitajan kanssa. Olisinpa halunnut olla kärpäsenä katossa, sillä koko buddhalaisuus on minulle edelleenkin mysteeri, siihen ei oikein saa mitään kontaktia paikallisten kautta, kun kaikki vakuuttavat olevansa ei-uskovaisia...Luulen, että osaa riiteistä (kuten esim. ne hautajaisriitit) on vaikea erottaa, että mikä on kulttuurin tuomaa ja mikä uskonnon - jos niitä nyt yleensä aina voi edes erottaa!

Hei ihmiset, etenkin ppolaiset, odottelen edelleenkin vuosijuhlaraportteja. Elin koko juhlan mukana hotellihuoneessani jet lagini kanssa, mutta kiinnostaisi silti tietää, että.....miltä ne Anjan ja Marin puvut näyttivät...ja muutama muukin asia, tietty!!!

Nikolle, Nooralle ja Joonalle mukavaa hiihtolomaa, eikös teillä ole nyt hiihtoloma. Mahdatteko olla Peninkuulumassa hiihtokilpailuja pitämässä, en ole ehtinyt edes sitä tarkistaa.