On mukava aina välillä palata lapsenmieliseksi. Kiitos lapsenmielisten ystäviemme ja ahkeran googlaamisen, päädyimme eilen tilaamaan leimoja "Stamps and tampons" -nimisestä katukaupasta keskeltä Hanoin vanhaa kaupunkia. Pienen pieni putiikki, jossa kaatosateen vilvoittamana istuimme matalilla tuoleilla, ja ihailimme leimoja. Selvästi suomalaisia oli käynyt aiemminkin, koskapa valikoimaan kuului mm. Viivi ja Wagner -leimoja! Näiden leimojen idea on se, että valitset mieluisen kuvion, ja siihen sitten kaiverretaan teksti. Meidän suvun lapset tulevat siis saamaan tänä vuonna joulupukilta näitä puisia leimoja. Ilta menikin sitten rattoisasti, kun harjoittelimme leimaamista Toivo-leimalla, jossa on riisihattuinen pieni poika. Tyllellä (37 v) homma jäi vasta suunnittelun asteelle, hän on varannut tänään puoli päivää leimojen valintaan, kuulema bilekohtaisia leimoja on suunnitteilla ja pehmolelut Suris ja Jaskakin saavat omat leimansa! Cool!
Viimeisimmät sadekuurot ovat olleet niin rankkoja, että kosteus tuli sementtisen seinänkin läpi sillä seurauksella, että vierashuoneessamme on tällä hetkellä hometta. Ajoitus sattui sopivasti vuokran maksun ajankohtaan (seuraavat 3 kk), jotta pystymme nopeuttamaan vuokraemännän toimintaa. Vaikka viikko on kulunut, ei mitään ole päivittäisistä puhelinsoitoista huolimatta tapahtunut. Tänään soitti jo huolestunut kiinteistönvälittäjäkin, joka on joka 3. kuukausi tapahtuvassa vuokranmaksussa mukana, ja valitteli, että asia on taloyhtiön vastuulla, eivätkä saa sieltä palvelua. Eilen ilmoitimme, että vuokraa ei makseta ennen kuin homehtiva seinä on korjattu, joten siitähän huolestuivat. Vuokrakuviommehan on mielenkiintoinen: maksamme asunnosta siskolle numero 1, kalusteista siskolle numero 2, mutta rahat (ja valitukset) kerää aina naapurissa asuva sisko numero 3. Enkä osaisi kertoa, kuka on kuka, jos olisivat täällä yhtä aikaa. Venäjää puhuisivat kuulema, ilmoittivat vuokrasopimuksen allekirjoituksen yhteydessä, joten eipä ole vaikea arvata, mistä export-import bisneksestä rahat on peräisin. No, tuttavamme asuivat erään ministeriön virkamiehen omistamassa asunnossa, joka on arvoltaan varmasti puolisen miljoonaa dollaria, ja kun tiedetään, että ministeriön virkamies ansaitsee 50-100 dollaria kuussa, niin on vielä helpompi arvata, mistä raha on peräisin...
Innostuin muuten pitkästä aikaa käymään ompelimossa, kun huomasin parin viikoin takaisissa bileissä (jälleen kerran) olevani alipukeutuja. Niinpä marssin pariin kolttuompelimoon viime viikolla, ja nyt on tulossa silkkistä pikkumustaa, joka makutuomarin pyynnöstä muuttuikin kultaiseksi, sekä lila iltapuku. Eipä puutu muuta kun hyviä bileitä, missä niitä voisi käyttää. No, ainakin lähetystön itsenäisyyspäiväjuhliinhan jomman kumman voi pukea päällensä. Ensi lauantaina vierailemme Hanna-vieraan kanssa myös silkkikylässä, josko sieltäkin jotain päälle laitettavaa löytyisi. Juuri tänä aamuna viimeksi keskustelimme suomalaisesta pukeutumistyylistä, olisihan meillä paljon oppimista vaikkapa näistä vietnamilaisista, jotka ovat ainakin työpaikoilla aina korkokengät ja minihameet päällä. No, minkäs sitä mahtaa, että ne paksupohjaiset Ecco-kengät, puuvillahousut, T-paita - tuulipuvusta nyt puhumattakaan, ovat niin mukavia päälläpidettäviä!!!
Mukavaa viikonloppua eri puolelle maailmaa!
lauantai, 13. lokakuu 2007