On taas vaihteeksi sairaskertomusten aika. Juuri kun olemme selvinneet joulukuun flunssasta ja tammikuun vatsureista, on aika sairastua uudestaan räkätautiin. No, ei kovin pahan tällä kertaa, mutta silti ärsyttää hieman tämä koko perheen voimalla sairastelu. Ja ihoni, joka on reagoinut ilmeisesti saasteisiin elokuusta lähtien, näytti perjantaina jo siltä, että rouva maajohtaja tuli kysymään ihan asioikseen, että mikä sulla on...Suositteli lähtemään Bangkokiin allergiatesteihin. No, vaikka Bangkokiin aionkin viikon kuluttua lentää, en sentään allergiatesteihin, vaan viemään hiihtolomalle saapuvaa Siljaa takaisin Finnairin koneelle, ja kuluttamaan aikaa kauppakeskuksiin. Mutta, siis vasta viikon kuluttua.

Jatketaan nyt sairaskertomusta oikein kunnolla, kun kerta aloitettiin. Viimeinen maitohammas lähti vaihtoon, ja tilalle tulee implantti. Näin säästän paitsi KELA:n varoja, myös omiani, sillä hammas on täällä puolta halvempi, ja vakuutus korvannee siitä vielä osan. Ja hammaslääkäri on huippusympaattinen jenkkitohtori, joka sivubisneksenään ilmeisesti tekee lähetystyötä. En ole varma kuvittelinko vain, mutta ihan kuin ennen leikkausveitsen avaamista olisi avustaja lukenut jonkun rukouksen vietnamiksi. Todennäköisesti kuitenkin vain mielikuvitukseni tulosta.

Flunssat ja muut pöpöt lienevät maailmalla asumisen riesa, ja kuten olen maininnutkin, on Hanoi kaikessa ihanuudessaan Aasian neljänneksi saastuneimman kaupungin joukossa Pekingin (tervemenoa Vilijonkka!), Sanghain ja Saigonin lisäksi. Ilmaston muutos tulee myös vaikuttamaan rankasti Vietnamiin, epäillään, että noin 20 miljoona riisinviljelijää etelästä menettää kotinsa, jos ilmasto lämpenee + 2 C. Siksipä kuljeskelenkin jatkuvasti mieheni perässä sammuttamassa hänen päälle laittamiaan valoja, tai vesihanoja. Raskasta on! Mutta jokaisen meidän pitäisi tehdä osamme ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja energian säästämiseksi. Onkin mielenkiintoista nähdä mm. Facebookissa liikkuvia climate change kutsuja ym.

Hanoissa siis kaikki ennallaan. Ensi viikon vietän kurssilla tutustuen projektihallinnon saloihin, mielenkiintoista vaihtelua pitkästä aikaa, vaikka vanha totuus siitä, että kansainvälisissä hommissa kolmas vuosi olisi se paras, taitaakin pitää paikkansa. Mutta, sitä kolmatta vuotta en täällä saa kokea, mutta opettavainen ja antoisa vuosi on tämä toinenkin työn näkökulmasta, ja tuloksistani sainkin viime viikolla arvioinneissa enemmän kuin mairittelevan palautteen. Siitäpä on mukava jatkaa!

Kaunista kevättä kaikille Suomeen!