Taas on yksi työviikko takana ja neljä ansaittua vapaa päivää edessä. Sosialistisessa tasavallassa kunnioitetaan työläisten juhlaa peräti  kahdella vapaapäivällä, joten töihin ei  tarvitse mennä ennen keskiviikkoa. Eilinen päivä olikin melkoisen hiljainen, kun paikallinen väki  kunnioitti poissaolollaan kuningas Hungin kuolemaa (ei siis syntymäpäivää, kuten aiemmin luulin).  Sen (tai jonkun muun) kunniaksi toimistomme oli MYRKYTETTY keskiviikkona hyönteisiä vastaan, ja torstaina se muistutti lähinnä kaasukammiota. Yksi työkaveri meinasi oksentaa, ja pakkasi kamansa lähtien "etätöihin", minä vietin pitkän lounastunnin paikallisen naisklubin skandinaavisella lounaalla. Enpä muuta toivo, kun että sen myrkkyrupeaman vuoksi toivottavasti yölliset vieraamme eli rotat, häviävät samalla. Täällähän rotat eivät ole mitään pikkuelukoita, vaan lähinnä majavaa muistuttavia jättiläisiä - selvästi hyvin syöneitä.  En ole itse nähnyt niitä vielä päiväsaikaan, mutta aamuisin  työpöydälläni  on rotan kakkaa, ja lähes kaikki työkaverit ovat  tehneet niiden kanssa tuttavuutta myös päiväsaikaan.

Wappua odottelemme, vaikkei mitään pientä kummempaa ohjelmassa olekaan. Huomenna käyn ostamassa parin viikon ruokalastin tukusta, ja sunnuntaina menemme Hanoi Clubille, jossa en ole vielä käynytkään, erään kanadalaisen uuden työkaverini vieraina. Tällä työkaverilla vaimoineen on samanlaista työkokemusta kanssani politiikan parista, joten päätimme vaihtaa kuulumisia myös vapaalla. Täällä kun politiikka tai uskonto ei ole mikään  huippusuosittu puheenaihe,  minusta kummallisinta oli joulun aikaan, että hyvä kun joulua sai toivottaa, vaan "seasonal greetings" sen sijaan. Eli kun ollaan neutraaleja, niin ollaan sitten viimeisen päälle...Toki kyllä minä utelen aina tilaisuuden tullen mm.  budhalaisuudesta, ja kiinalaisen uuden vuoden aikaan siihen olikin hyvä mahdollisuus, kun paikalliset kertoivat vähän avoimemmin mm. pagodakäynneistään.

Olen tässä taas miettinyt näiden "missioneiden" viehätystä, ja tullut siihen tulokseen, että näissä tapaamani ihmiset ovat tietenkin hyvin merkittävä asia. Kuten jo aiemminkin kirjoitin, niin joka toisella vastaantulevalla on työkokemusta noin 20 eri  maasta jne. Mutta ne tarinat, ne tarinat. Niitä jaksaa varsinkin varttuneemmalta väeltä kuunnella ja ahmia, ja vain toivoa, että itsellä olisi joku päivä yhtä paljon kerrottavaa. Vaikka ei sen puoleen, aikamoisia tarinoitahan minun suomalaiset ystäväni,  vaikka olisivat asuneet ikänsä Suomessakin, saavat aikaiseksi. Ajattelenpa tässä vaikka lauantaina 40 vuotta täyttävää Heikkiä, joka matkaa viikonlopuksi Viroon. Paljon olisi varmasti siltäkin reissulta taas raportoitavaa. No, onnea Hekalle vielä tämänkin foorumin välityksellä. Jäämme odottelemaan niitä luvattuja kansallispäivällisiä, jos ei maisterijuhlien kunniaksi, niin sitten vaikka gradun 20-vuotisen taipaleen kunniaksi. Meidän äiti ei ole muuten enää  10  vuoteen kysellyt, että miten Hekan gradu etenee...

Lupaan viikonlopun aikana napsia kuvia uudesta asunnostamme ja laittaa niitä  näytille viimeistään alkuviikosta. Eli pysykäähän kuulolla. Ja mukavaa Wappua itse kullekin.

Ja onnea Petteri-veljelle uudesta nimityksestä, ja Nooralle menestyksestä tanssikisassa, Peninkuuluman väellä hyvästä Yhteisvastuu-huutkaupan tuloksesta jne. Kaikki me varmasti ansaitsemme onnea ja kannustusta. Ystäväni Kata on avannut juuri blogin, jossa hän kertoi myöntäneensä itselleen kolme ansiomerkkiä, yhden jokaisesta lapsesta. Eli nostakaamme kissan häntä itse,  jos ei kukaan muu sitä tee!