Olemme olleet siis onnellisia mopon omistajia vasta muutaman päivän, ja Pekkaa on jo kiusattu tänään moposta. Vesipuhvelilla lantaa vetaneet paikalliset olivat huudelleet perään. Hyi heitä, meidän Daisaki on ihan hyvä mopo, vaikkei Honda olekaan!!! Pitänee opetella muutama sana enemmän vietnamia, että voi vastata huutoon ensi kerralla takaisin.

Vietnamin opettajamme kertoi eilen kolmannella vietnamin tunnillamme mielenkiintoisia asioita. Talo, jossa hän meitä opettaa, on valtava. Se kuului aikoinaan hänen appivanhemmilleen kokonaan (täällähän ikäiseni naisetkin asuvat appivanhempiensa luona, huh huh! Mekin vähän vitsailtiin kyllä tulevaisuudessa Peninkuulumaan muutosta;), mutta valtio otti talon haltuunsa ja vuokrasi sen ulkopuolisille, opettajamme appivanhemmille jäi vain pari huonetta, jotka jaetaan edelleenkin tradition mukaisesti usean sukupolven kesken. Tyypilliseen tapaan opettajamme ei suostunut kovin voimakkaasti valtiota (lue, puoluetta) aiheesta arvostelemaan, mutta lupasi pitää meille luennon aiheesta Vietnamin kulttuuri. Luento pidetään kahden viikon kuluttua, ja sitä ennen meillä on aikaa observoida (vai pitäisikö sanoa monitoroida, tai evaluoida, ihan siis suomalaisittain tarkkailla) ympärillä olevia asioita, ja sitten yritämme saada niihin hänen kauttaan vastauksia. Hän on niitä harvoja tapaamiamme ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitse vaihtaa tankeroenglannille. Erikseen ovat tietenkin hyvin koulutetut, lähes poikkeuksetta ulkomailla kouluttautuneet työkaverini, mutta heistäkin on aina vaikea saada kovin paljoa irti. Jäämme siis odottelemaan vastauksia.

Tänään meillä taisi olla väärä hälytys Toivon kanssa SOS-klinikalle. Epäilimme korvatulehdusta yöitkujen takia, ja ennenaikaistimme Bangkokista tulleelle amerikkalaiselle lastenlääkärillemme torstaiksi varattua aikaa. Onneksemme kaikki kunnossa. Pituutta 74 cm ja painoa 9,5 kg, eli hauis kasvaa ihan kivasti Toivoa kannellessa neljässä kerroksessa edes ja takaisin. Ja jos oikein käytän mielikuvitusta, niin osaa sanoa "äiti", tuon maailman kauneimman sanan. Ooops, olen luvannut ystävilleni, etten ns. ala heittää kuperkeikkaa lapsen saatuani, mutta pahasti näyttää siltä, että petän kohta lupaukseni. Tuolla kuperkeikan heitolla tarkoitan sellaista hirveätä hössötystä lapsen edessä unohtaen aikuiset vieraat, johon aina silloin tällöin on törmännyt. No, olen myös luvannut, että minua saa potkaista siinä vaiheessa, kun näin käy...

Uusi suomalainen nuori nainen on taas aloittanut YK:lla. Laskin juuri, että meitä on täällä seitsemän naista, kahdeksas tulossa tämän kuun lopussa, ja yksi mies Suomesta YK:n palveluksessa. Kerrankin näin päin.

Petteri-veljelleni hyvää huomista syntymäpäivää! Tänä(kään) vuonna Sinun ei tarvitse vaivautua hakemaan postista lahjaani...